Jotenkin tuntuu siltä, että arki ei ole vielä oikein lähtenyt pyörimään täällä. En tiedä johtuuko se siitä että alkuun odotti että päästään omaan kotiin, vai siitä että itselle joskus viikonloppu on arkea kun on töissä ja viikolla pitäisi olla arjetta jos niin voi sanoa. Vuorotyössä on puolensa mutta tuntuu välillä että lomailee edelleen tai että täällä olo olisi vain ohimenevä ajanjakso. On joulua ja uutta vuotta ja sitä sun tätä. Myös uuden työn aloittaminen uudessa maassa, uudella kielellä ja kaiken lisäksi vielä lasten teho-osastolla, niin on päiviä jollon on vaan poikki.
Aionkin nyt keskittyä siihen, että koitetaan saada niin sanotusti arjesta kiinni ja luoda meille yhteisiä ja omia rutiineja. Välillä ärsyttää kun toinen jättää vaatteensa lojumaan tai petaa sängyn vähän niin ja näin, kaikki jotka mut tuntee tietää millanen siivousintoilija oon, mutta sitten aina välillä itsekin jättää vaan asiat ja hoitaa myöhemmin. Tänään on sellainen päivä. Laukku lojuu keskellä olkkaria, takin jätin eteisessä jakkaran päälle enkä laittanut heti henkariin, pitää muitstaa että toisellakin on niitä hetkiä. Hyvin meillä yhdessäolo on sujunut ja vuorotyö nyt muutenkin joskus ottaa ja joskus antaa, nautitaan kyllä yhdessäolosta ja omasta rauhasta, rutiinit vielä muokkautuvat varmasti ajan kanssa. Ja jos totta puhutaan niin aika hyvinhän tuo miekkonen osaa itse tarttua imuriin ja tiskata sekä hoitaa tiskikoneen. Pyykit mä lataan, yhdessä ripustetaan (parempi näin niin ei mun vaatteet pesussa tuhoudu)!
Eiköhän arki lähde rullailemaan tästä pikkuhiljaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti