Palattiin eilen Suomesta takaisin kotiin, Saksaan. Hassua puhua meidän kodistamme. Muutettiin syksyllä bemarin kanssa iittalat ja muut läpi Baltian maiden tänne. Täällä ei ollutkaan rempassa oleva asunto valmiina, vaan roudattiin kaikki kamat miekkosen huoneeseen sen porukoille. Ei paljoa naurattanut myöskään sovittuna muuttopäivänä kun oltiin vuokratun pakun kanssa valmiina Felixin työkavereiden kanssa valmiina kasailemaan huonekaluja, kun remppa ei vieläkään ollut valmis vaikka piti 100% olla valmis. Kaikesta selviää nauramalla ja äitikin sanoo aina että vaikka ei nyt naurata niin kyllä vielä joskus. No nyt alkaa jo vähän naurattaakin koska selvittiin kuin selvittiinkin muutosta. Viikko kotona olemisen jälkeen alkoi seinät kostua ja meidän asunnon lämminvesiputki olikin viallinen. Aiheutettiin täysremppa alakertaan ja viereiseen asuntoon. Onneks ei ollut omalla vastuulla, itsekin jouduttiin heti sitten evakkoon ja juuri kun oli kaikki saatu kuntoon niin matkattiinkin taas kamojen kanssa anoppilaan. Onneksi heillä on meille aina ovi avoinna. Synttärilahjaksi päästiin jouluksi kotiin ja saatiin kuin saatiinkin laittaa joulukoristeet esille ja ostettiin meidän ihan oma yhteinen joulukuusi. Ensimmäinen laatuaan. Nyt ollaan hymyissä suin aina kun ollaan kotona ja kyllä meidän koti on ihan meidän näköinen ja täällä mennään meidän säännöillä.
Kolmen vuoden etäsuhteesta avopuolisoiksi ja vielä pussataan aamulla ja illalla ja monta kertaa siinä välissä. Toistaiseksi arki on pyörinyt hyvin ja molemmille alkaa muodostua omat rutiinit ja meille yhteiset rutiinit ja tietty on molemmilla jo oma vakkaripuoli sängystä (joka parisuhteen ylläpitämiseksi on luksusmitoiltaan 180cm leveä).
Huomenna meille tulee ystävä Suomesta vieraaksi ja ensi viikolla palataan takaisin arkeen ja töihin. Kirjoittelen työjutuista vielä joskus enemmän (katsotaan milloin änkeydyn taas ihan koneen ääreen, koska tällä on helpompi kirjoitella kuin pädillä, mikä mulla on aktiivisessa käytössä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti